torstai 29. tammikuuta 2015
Treeni - rakkaudenteko rapistuneelle keholle
Kehoni on temppelini.
Joskin viime vuosina yrittäjäarkeen, opiskeluihin ja perheen pyöritykseen yhdistettynä temppelini on ollut vähän rapistunut. Olen siitä valittanut ja listannut säännöllisin väliajoin syitä, miksi en valitettavasti voi liikkua, vaikka haluaisin. (Mikä muuten on sinun lempitekosyysi olla liikkumatta?)
Olen viime vuosina suuntautunut vahvemmin henkiseen puoleen, vaikka luonnollisesti kehokin on kaivannut huomiota, ajoittain suorastaan huutanut sitä. Vaikka olen hyvin tiennyt, että ihminen on kokonaisuus, liikunta ei vain valitettavasti ole mahtunut agendalleni. Harvakseltaan olen tosin rykäissyt tehoviikonlopun, jolloin olen jumpannut kuin sammakko tehosekoittimessa. Tällaisten päähänpistojen jälkeen olen nilkuttanut vielä päiviä jälkikäteen ja ihmetellyt kadonnutta liikunnaniloa.
Sitten Joulupukki toi minulle hyvin yllättävän lahjan. Se oli personal trainer & life coach Tuire Havian valmennus puoleksi vuodeksi Kuntokompassin Personal Training Studiolla. Ei ole liioiteltua sanoa, että ällistyin. Vaikka monenlainen liikkuminen on ollut minulle lapsesta saakka mieluisaa, kuntosalit ovat tuntuneet varsin vierailta. Myös esimerkiksi ruoka-aineiden punnitseminen ja kaikenlainen fitness-pullistelu ovat saaneet ajattelemaan, että elämästä on tyystin kadonnut flow - tuo minulle niin tärkeä asia.
Mutta tarvitseeko sen olla niin? Murtuvatko ennakkoluuloni? Ja onko kolkyt ja risat "uraäidillä" ylipäätään realistista mahdollisuutta vaalia fyysistä hyvinvointiaan? Miten tällainen "hyvinvointihörhö" sopeutuu treenausmaailmaan? Tästä aion ottaa nyt selvää ja kertoa teillekin! Olen sopinut Kuntokompassin Personal Training Studion kanssa yhteistyöstä, jossa raportoin blogissa tunnelmistani treenien edetessä. Jaan teille myös timanttisimmat vinkit. Tervetuloa mukaan, jos sinua kiinnostaa mm. seuraavat asiat:
- miten löytää uudelleen kadonnut liikunnan ilo?
- miten sovittaa luontevasti liikkuminen omaan (usein täyteen) kalenteriin?
- miten tehdään tehokas kotitreeni JA sitoudutaan siihen?
- miten kasvissyöjä voi lisätä mahdollisimman luonnollisesti proteiinien määrää?
- miten syödään mahdollisimman prosessoimatonta ja puhdasta ravintoa myös treenatessa?
Haluan lähteä projektiin siitä lähtökohdasta, että hyväksyn itseni tällaisena kuin olen. Siis rapakuntoisenakin. Se saattaa kuulostaa omituiselta lähtökohdalta, koska usein elämänmuutosprojekteihin voi liittyä vahva tunne siitä, ettei nimenomaan hyväksy itseään sellaisena kuin on. En halua ajatella niin, vaan ennemminkin niin, että lähtemällä tähän projektiin teen hyvää, suoranaisen rakkaudenteon itselleni ja keholleni!
Valmentajani Tuire tuntuu juuri oikealta tyypiltä coachikseni. Teimme ensimmäisellä kerralla muun muassa kunto- ja liikkuvuustestejä sekä kehonkoostumusmittauksen. Määritimme myös tavoitteeni, jotka ovat:
• Saada positiivisia liikuntakokemuksia ja nauttia liikunnan mukana tuomista endorfiineista
• Liikunta säännölliseksi = sitoutuminen säännölliseen, tavoitteelliseen harjoitusohjelmaan
• Parantaa kestävyys- ja lihaskuntoa sekä kiinteytyä
Nyt olen saanut ensimmäisen kotitreeniohjelman, jota lähden toteuttamaan. Kävimme liikkeet Tuiren kanssa huolellisesti yhdessä läpi, joten minulla on ihan varmat vibat kyykyistä, mittarimadoista ja supermiehistä. Hieno juttu on, että kotitreeniä varten en tarvitse muita välineitä kuin käsipainot, jotka meiltä löytyykin. Treenien ajoitukset on nyt kokeiltava erikseen, että mihin vuorokaudenaikaan ne parhaiten soveltuvat. Olen myös pitänyt muutaman päivän ravintopäiväkirjaa, jotta saamme selville miten ruokavaliota olisi hyvä muuttaa. Siihen palaamme myöhemmin!
Ihan uutta ja ihmeellistä edessä, mutta tunnen olevani hyvissä käsissä.
Kuten valmennuskoulussa olen oppinut: älä valita, ala valita.
PS. Mikäli sinua on vaivannut samanlainen lorvimato liikunnan suhteen ja haluat muutoksen, lähde mukaan treenaamaan!
Tunnisteet:
keho
,
kuntokompassi
,
personaltrainer
,
PT
,
rakkaus
,
ravinto
,
treeni
keskiviikko 21. tammikuuta 2015
Palasia sinusta ja minusta
Sharing is caring on eräs lempifraasini.
Miksi syvimpien ajatusten ja tunteiden jakaminen on joskus niin vaikeaa? Mitä tapahtuu, jos antaisin tämän palasen itsestäni sinulle, teille kaikille? Tuomitsisitteko minut? Jatkaisitteko olkaa kohauttaen matkaanne? Vai antaisitteko sille mahdollisuuden koskettaa?
Monet pohtivat nyt isoja asioita. Maailmanmeno mietityttää, suuret kysymykset ja tunteet vellovat pinnan alla.
Liian usein päätämme olla hiljaa, kun voisimme vain jakaa. Ilman taka-ajatuksia, odotuksia, sen kummempaa leimaa tai tarvetta vaikuttaa toiseen. Heart to heart. Tänään olen oikeasti ajatellut näin. Kokenut noin ja ihmetellyt tuota. Iloinnut tästä, surrut tuota, kadehtintut noita. Tuntenut osapuilleen näin.
Lähde: Reddit.com |
On jännä juttu, että kun elämässä on vaikeuksia, tuntuu siltä, että on maailman ainoa ihminen, jolla on juuri tämä ongelma. Miten helpottavaa silloin on kohdata vertaisensa, jakaa ajatuksia. Ja toisaalta, miten koko universumi laulaa, kun kaksi samasta asiasta iloitsevaa yhdistyy! Jakamalla vain pienen palan todellisesta itsestämme, jonkun muun ei kenties tarvitsekaan keksiä pyörää uudestaan. Hän saattaa saada kaipaamansa tuen seuraavan haparoivan askeleen ottamiseksi.
Kyse ei ole koko elämänsä avaamisesta maailmalle, vaan siitä, että emme enää piilota todellista itseämme tuomitsemisen pelossa. Totuudessa on syvin resonointipinta.
Sosiaalisen median myötä jakaminen on toki lisääntynyt. Tämä on meille kaikile mahdollisuus ja verkko on näyttänyt yhdistävän voimansa jo monta kertaa. Se on myös kirjava, hälyinen ja vaativakin maailma. Saamme yhdessä opetella viestimmekö sydämestä vai egosta. Saamme valita annammeko sen tuoda meidät lähemmäs toisiamme vai työntää yhä kauemmas toisistamme.
Ehkä tänään jakaisimme tavalla tai toisella pienen palan sydämestämme? Uskon, että sen saa monin verroin takaisin.
Lähde: pinterest |
sunnuntai 11. tammikuuta 2015
Salainen unelma
Vuoden
kestänyt valmentajakoulutukseni alkaa olla kalkkiviivoilla. Jos
läpäisen loppukokeen ja saan lisäksi kaikki 125
harjoitusvalmennustuntia kunnialla tehdyksi tammikuun loppuun
mennessä, juhlistan helmikuussa ihanien opiskelijakollegoideni ohella
LCF Life Coachiksi valmistumista.
Ai
että mitkä ovat nyt fiilikset? No ihanat ja kiitolliset! Tajusin
juuri, että jokainen kouluaamu olen lähtenyt hymyillen kouluun,
vaikka opiskeluaikataulujen sovittaminen työn, perheen ja
harjoitusvalmennusten kanssa on ollutkin välillä kuluttavaa.
Uskallan lausua, että tämä valmennuskoulu on ollut paras koulu
missä ikinä olen ollut. Sen lisäksi, että olemme kulkeneet matkan
monipuolisiksi valmentajiksi, olemme kulkeneet yhdessä ja erikseen
myös omaa henkistä matkaamme valmennuksen tukemana.
Koulupäivien aikana olemme valmentaneet toinen toisiamme.
Harjoituksissa päästään vuoden aikana melko syvälle
ihmiseen. Tällä matkalla on vuodatettu ilon, kivun, surun ja
helpotuksen kyyneleitä.
Sininen aamuhetki koulumatkan varrelta. |
On
ollut kiitollista todistaa vuoden aikana tapahtunutta muutosta
ryhmässämme. Henkiset muutokset eivät voi olla näkymättä myös ulkoisesti. Ryhmässä on todistettu muun muassa parinkymmenen
kilon painonpudotusta, sisäistä säteilyä, selkeämpää ja
varmempaa ulosantia, jämäkämpiä rajoja, kauniimpaa tapaa puhua
itsestä... Otimme vuosi sitten opintojen alussa yhteiskuvan ja
uusi kuva on tarkoitus ottaa valmistujaispäivänä. Onkin aika
jännää, miltä nuo kuvat mahtavat näyttää rinnakkain. Olen
saanut luvan julkaista ennen ja jälkeen -kuvamme blogissani, joten
odottakaas vain :)
Omaa
muutosta on joskus hankala nähdä, mutta koen saaneeni itseeni
ja tekemiseeni paljon lisää luottamusta ja selkeyttä.
Perustaessani Intuition puolitoista vuotta sitten, koin vahvasti,
että siitä puuttuu palanen. Minulla ei ollut käsitystä mikä tuo
puuttuva osa olisi, mutta minulla oli kuitenkin vahva fiilis,
että se kyllä löytyy. Intuitio starttasi pelkällä
viestintäpalvelulla ja niinhän siinä kävi, että valmennus oli
tuo puuttuva puolikas. Nämä kaksi palvelua nivoutuvat nyt yhteen ja
niiden kautta pystyn luontevasti hyödyntämään osaamistani ja
vahvuuksiani. Ratkaisukeskeisyys, kyky tunnistaa toisten vahvuudet,
konkreettisuus, kuunteleminen ja ihmisten palveleminen. Nyt olen saanut aivan uudenlaisen rakenteen
sekä työkalut tämän työn tekemiseen.
Diippiä pohdintaa valmentajan ydintaidoista ja etiikasta Valmentamon koulutustiloissa. Kuva: Iina Lempinen. |
Viimeisellä lähiopetusjaksolla opiskelimme
valmentamista puhelimen ja verkon välityksellä sekä kertasimme
valmentajan ydintaitoja ja etiikkaa. Lisäksi teimme erään voimallisen, kouluttaja
Iina Lempisen kehittämän harjoituksen, jossa esiin nostetaan
syvimmät unelmat. Tarkoitan sellaista salaista unelmaa, joka
sinullakin on. Se on se unelma, jota et ehkä ikinä
kunnolla ole tunnustanut edes itsellesi, puhumattakaan siitä, että olisit paljastanut sen muille. Se on se unelma, joka on tuntunut aivan liian suurelta pintaan päästettäväksi. Tuo
unelma nousi harjoituksessa esiin meillä jokaisella. Omani tuntui
aluksi juuttuvan kurkkuun, sydän hakkasi ja keho tärisi. Näin
suureen unelmaan liittyy yleensä pelkoa, häpeää tai muita sen
kaltaisia tunteita, eikä salaisen unelman itselleen "tunnustaminen" ole helppoa. Koska asioiden ääneen lausumisella on
kuitenkin valtava voima, päätimme jakaa toisillemme nuo unelmat.
Olen niin ylpeä koko jengistä, että teimme sen! Ja miten kaunista
se olikaan! En voi olla hämmästelemättä sitä, millainen valo
syttyy ihmisen kasvoille, kun hän puhuu suuresta unelmastaan.
Oli myös helpottavaa huomata, että salaiset unelmat
tuntuivat meistä muista täysin luonnollisilta ja juuri oikeilta.
Iinan näkemyksen mukaan tällöin olemme lähellä niin kutsuttua elämäntehtäväämme.
Minun
salainen unelmani liittyi siihen miten työtäni teen: haluan tehdä
työtäni suuremmassa mittakaavassa ja entistä näkyvämmin. Tähän
mennessä olen tiedostamatta rajoittanut itseäni, mutta
unelmassani olin näkyvämmin ja rohkeammin esillä, luontevasti ja
ilman pelkoa.
Mikä
sinun salainen unelmasi on?
PS. Blogin Facebook-sivuilla on vielä hetken aikaa käynnissä arvonta, jossa voit voittaa itsellesi Anne Karilahden Vapaaksi kiloista - laihdu mielelläsi -kirjan. Käyhän kurkkaamassa ja osallistu!
PPS: Jos valmennusopinnot kiinnostavat, voit lukaista myös aikaisempia postauksiani opiskeluvuodesta kuten esimerkiksi Minustako life coach?, Annatko timanttisi loistaa? ja Rakkaudesta bisnekseen, bisneksestä rakkauteen.
Tunnisteet:
elämäntehtävä
,
kiitollisuus
,
lcf life coach
,
muutos
,
salainen unelma
,
unelma
,
unelmaelämä
,
unelmatyö
,
valmennus
,
valmentamo
Tilaa:
Blogitekstit
(
Atom
)