Syksy on meillä monella ollut täynnä touhua ja ainakin itselläni on ollut useita hetkiä kun olen läkähtyneenä katsellut rauhan ja läsnäolon perävaloja. Olen huomannut, miten on ollut erityisen tärkeää tarkkailla omaa elämän näyttämöllä viilettävää itseään ja tiedostaa ne hetket, kun ote läsnäolosta irtoaa. Kun tiedostaa, saa aina mahdollisuuden valita toisin.
Joulu tarjoaa meille monelle mahdollisuuden levähtää työn touhusta ja pysähtyä. Käytämmekö tuon mahdollisuuden hyväksemme?
Jo pari kuukautta media on pursuillut juttuja "täydellisestä joulusta". Uniikeista lahjoista, trendikkäimmistä jouluruoista, ihastuttavista jouluasuista, kekseliäistä kattauksista and the story goes on. Pystymmekö ottamaan nämä impulssit kauniina asioina ja ihanina inspiraationlähteinä vai saavatko ne meidät suorittamaan joulua? Millaisia "oikean" ja "onnistuneen" joulun standardit päässämme ovat? Ja miten todellista ja oikeasti tärkeää tuo kaikki on?
Olin eilen Kirsi Rannon ihanassa joulukonsertissa ja siellä tajusin, miten lähes kaikissa joululauluissa lauletaan juuri tästä samasta aiheesta. Joulurauha löytyy omasta sydämestä ja omista valinnoista. Ja kuitenkin koko ympäröivä maailma tuntuu kannustavan tekemään ihan kaikkea muuta, suorittamaan joulua.
Joulu syntyy ilman lahjavuorta ja himmeliäkin. Itse asiassa sen taika saattaa silloin päästä paremmin esiin. Jokainen meistä synnyttää joulunsa omilla valinnoillaan. Joskus ne vaativat rohkeutta uida "vastavirtaan", riisua kaikki turha ja päästää irti piparkakkutalonsa kulisseista.
Onko sinun joulusi suorittamista vai rauhaa?
Haluan kiittää sinua rakas lukija ja toivottaa kaunista, tunnelmallista, vapaata ja ihmeellistä joulua!
<3 Anu
PS. Instassa vähän kuvia muun muassa joulutunnelmista ja eilisestä joulukonsertista https://www.instagram.com/anuker/
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti