Tässä maailman menoa ihmetellessä on tuntunut, että ääripäät ovat korostuneet, polariteetit vahvistuneet.
Egon ääni on kaikunut kovana puolin ja toisin. Se on halunnut olla oikeassa, tuntea erillisyyden, paremmuuden ja ylemmyyden. Joskus se on naamioitunut myös ruusunpunaisiin vaatteisiin.
Kultainen keskitie kutsuu. Kauas övereistä ja vajareista, keskelle. Mutta löytääkseen keskitien, on otettava joskus askeleita myös toisiin suuntiin. Explorattava ja fiilisteltävä, jotta voi kaiken oppimansa kanssa astella keskelle. Ja kuitenkin mitä enemmän "tietää", sitä vahvemmin tajuaa, ettei oikeastaan tiedä yhtään mitään.
Monet käyvät nyt omaa sisäistä painiaan: pysyäkö voimassaan vai antautuako pelkoon? Jos antaudumme pelkoon, mitä silloin tapahtuu? Kuka silloin "voittaa"?
Ehkä tapahtumien myötä rakkauden todellinen luonne paljastuu. Ehkä huomaammekin, että kyse ei olekaan mistään siirappisesta pilvenhattarasta, vaan lujasta sisäisestä työstä, ykseydestä, tietoisuudesta, myötätunnosta, rohkeudesta ja tasapainosta. Rakkaus on pelon vastakohta.
Taidamme tarvita nyt aivan erityistä rohkeusbuustia pysyäksemme harmonisissa ajatuksissa ja valinnoissa, etenkin ilman oikeassa olemista. Jokainen meistä tekee tämän duunin itse ja vastaa omista ajatuksistaan ja tunteistaan. Siitä, ettei luo yhtään enempää pelkoa ja erillisyyttä tähän maailmaan, vaan keskittyy omalla olemisellaan vahvistamaan tasapainoa. Kukaan toinen ei voi sitä puolestamme tehdä, mutta voimme suuresti auttaa muita näyttämällä omaa esimerkkiämme.
"You cannot help the world from a place of biased perception. In order to truly tap into a higher state of love and service, you need to be able to let go of your own opinion and see the full range of points of view available in any given scenario. When you can see from many different points of view and understand them all, you have attained a higher level of unbiased perception and a finer balance of Love and Wisdom, from which your service can be pure and true."
~ Bentinho Massaro
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti