keskiviikko 10. elokuuta 2016

Kirja, joka jokaisen kannattaa lukea (ja siihen liittyvä lokakuinen tapahtuma)



Kelly A. Turner (Ph.D.) on amerikkalainen syöpätutkija ja psykoterapeutti, joka kiinnitti työssään huomiota radikaaleihin remissioihin. Radikaali remissio on tila, jossa potilaan hoito on tuloksettomana lopetettu ja hänet on lähetetty valmistautumaan kuolemaan, mutta potilas onkin odottamattomasti parantunut ilman perinteisen lääketieteen apua. Tutkiessaan syöpätapauksia Turner hämmentyi siitä, että radikaaleja remissioita ei ollut tutkittu tieteellisesti kovinkaan perusteellisesti. Hän halusi selvittää, mitä parantuneet henkilöt olivat tehneet ja sisältyikö tapauksiin jokin yhteinen nimittäjä. Ovatko “ihmeparantumiset” vain sattuman kauppaa vai löytyykö niistä yhdistäviä tekijöitä?

Turner, jonka erikoisalaa on nimenomaan syöpätutkimus sosiaalisesta näkökulmasta, ryhtyi tutkimaan aihetta ja aloitti mittavan haastattelutyön. Hän haastatteli yli 1 500 radikaalin remission kokenutta ihmistä eri puolilta maailmaa. Tutkimuksesta syntyi hänen väitöskirjansa sekä bestseller-kirja Syövästä voi selviytyä. Se mitä Kelly Turner sai tutkimuksellaan selville on asia, joka on oleellista tiedostaa.Turner tunnisti yhdeksän yhteistä tekijää - paranemisen polkua, jotka yhdistävät paranemistapauksia. 


Kirja päätyi hyvinvointitapahtumia järjestävän FreeflowFactoryn Catarina Degermanille ja Uma Kankaalle. He oivalsivat kirjan luettuaan, että vaikka Turner on tutkinut aihetta nimenomaan syövän näkökulmasta, hänen yhdeksän tekijää saattaisivat olla oleelliset avaimet terveeseen ja hyvinvoivaan elämään laajemmassakin mittakaavassa. He tulivat siihen tulokseen, että Turnerin uusi tutkimustieto palvelee jokaista ja että sillä on oleellista merkitystä ihmisten hyvinvointiin ja paranemiseen. Kirjan sisältö kolahti siis voimalla ja he halusivat jakaa toiveikkaan viestin myös muille suomalaisille.

Naiset  päättivät lennättää Kelly Turnerin New Yorkista Helsinkiin kertomaan lisää käänteentekevästä tutkimuksestaan. Näin lähti rakentumaan lokakuussa ensi kertaa järjestettävä Syövästä voi selviytyä -tapahtuma, jossa Kelly Turnerin lisäksi puhumassa on myös vaikuttava kattaus kotimaisia tutkijoita sekä syövästä selvinneitä. Uudenlainen koko päivän hyvinvointitapahtuma on suunnattu kaikille heille, jotka kamppailevat syövän tai muiden sairauksien kanssa sekä kaikille heille, jotka haluavat vaalia terveyttään ja ennaltaehkäistä sairauksia sekä myös ymmärtää syvemmin hienovaraista kokonaisuutta nimeltä ihminen.  

Ja mitä nuo Turnerin tunnistamat yhdeksän paranemisen polkua sitten ovat? Turner esittelee ne runsain käytännön esimerkein kirjassaan. Parasta on, että kaikki tekijät liittyvät elintapoihin ja henkilökohtaisiin valintoihin, sellaisiin asioihin, joihin jokainen meistä voi itse vaikuttaa. Ravinnolla on toki tärkeä roolinsa, mutta Turnerin tutkimuksissa myös ihmisen omat ajatukset, tunne-elämä ja henkinen tila ovat hyvinvoinnin ja paranemisen kannalta oleellisia. 

Turnerin viesti on toivoa tuova paitsi syöpäpotilaille, mutta se on myös aivan erityinen siinä mielessä, että kirjasta muodostui syvällinen ja kokonaisvaltainen ihmiskehon hyvinvoinnin käsikirja. Vaikka Turnerin tutkimusaineistosta löytyy tekijöitä, jotka eivät lukeudu länsimaisen lääketieteen piiriin, hän ei vastusta perinteisiä hoitoa, vaan toivoo tutkimuksellaan tuovansa siihen täydentävää lisätietoa. Tässä hän mielestäni on onnistunut ja ainakin itselleni hänen tutkimuksensa ydinkohdat ovat tuoneet uusia oivalluksia, kysymyksiä ja ajatuksia sekä vahvistaneet näkemystä kokonaisvaltaisesta hyvinvoinnista.   

Olen kirjoittanut aikaisemmin ystävästäni Sannasta, joka sairastui yli kolme vuotta sitten parantumattomaan aivosyöpään. Myös Sanna luki Syövästä voi selviytyä -kirjan, tosin vasta siinä vaiheessa kun hänen paranemisensa oli jo huikeassa vauhdissa. Mielenkiintoista on, että Sanna oli omatoimisesti lähtenyt noudattamaan yhdeksää paranemisen tekijää, aivan kuten monet muutkin ihmiset ympäri maailman. Sanna kirjoittaa toipumisestaan inspiroivassa blogissaan http://positiivistasairastamista.blogspot.fi/ ja nousee lavalle kertomaan oman tarinansa myös lokakuun Syövästä voi selviytyä -tapahtumassa Kulttuuritalolla. (Voitte vaan arvata, miten hyvältä tuntuu, kun rakas ystävä voi hyvin ja jakaa oman, inspiroivan toipumismatkansa!) 

Turner siis tunnisti yhdeksän paranemisen avaintekijää yli 1 500 radikaalin remission kokeneen henkilön haastatteluaineistosta. Tämä on ainakin omasta mielestäni varsin kiintoisaa ja haluan ehdottomasti tietää omien johtopäätösteni tueksi aiheesta lisää. Halusin vinkata siis sinuakin ottamaan tästä mahdollisuudesta kaikki irti: lukaise kirja ja hyödynnä lokakuussa koko tapahtuman anti! 






* Meikäläisen matkaa voi seurailla IG:ssa! <3  *



keskiviikko 3. elokuuta 2016

Oletko linjassa itsesi kanssa?

Tämä kesä on ollut todella mielenkiintoinen. Minne tahansa olen mennyt, ja lähes kenen tahansa kanssa olen päätynyt juttuihin, ovat keskustelut päätyneet aika diipeiksi. Maailmantapahtumat, pallomme tila, ihmiskunnan tulevaisuus - nämä ovat asioita jotka ovat todella vahvasti nyt ihmisten ajatuksissa. Moni pohtii sitä, mikä on hänen oma tarkoituksensa tässä maailmankaikkeudessa. MIKSI olen täällä? Mikä on tehtäväni? Millaisessa maailmassa haluan elää? Miten voin hyödyntää lahojani, tietojani ja taitojani? Mitä annettavaa juuri minulla on?

Sisäinen tyhjyys, joka tulee, kun käyttää aikansa ja energiansa asioihin, jotka eivät ole linjassa oman itsen kanssa, aiheuttaa pahoinvointia. Minulla on tästä omaa kokemusta. Neljä vuotta sitten olin elämäntilanteessa, jossa en voinut enää jatkaa. Olin hyvässä työpaikassa, kaikki oli periaatteessa ja paperilla ihan hyvin, mutta tunne sisälläni siitä, että tämä ei ole se mitä varten olen täällä, oli niin voimakas, että se laittoi minut toimimaan. Silloisessa työni vain ei ollut minua varten. Kun mieleni vastusti, mutta henkeni tiesi - sairastuin. Sain monenlaisia terveydellisiä oireita ja lopuksi vakavamman stressireaktion - ihoni aukesi koko kasvoista ja silmät ja hengitystiet alkoivat turvota umpeen. Se oli hetki, jolloin tajusin, että tätä voimaa en voi vastustaa. Jos minut on tarkoitettu tekemään jotakin ja kuitenkin vastustan sitä, lähden seuraavaksi ambulanssilla tai lappu varpaassa.  

Päätin siis kuunnella tunnetta ja niin lähdin ja perustin oman yrityksen. Hyppäsin tyhjyyteen. En voi sanoa, että ensimmäinen vuosi olisi ollut kovin helppo ja suosittelen kaikille, että kannattaa valmistella omat siirrot paremmin, mutta toisaalta voin myös sanoa, että kaikki on mennyt hyvin. On tuntunut, että kun olen linjautunut vuosi vuodelta vahvemmin itseni ja tarkoitukseni kanssa, koko maailmankaikkeus on tukenut matkaani aina vain enemmän. Rauha sisälläni on kasvanut, tasapaino vahvistunut. Tämä on ollut minun matkani. En tiedä miten se tästä jatkuu, enkä sano, että sinun matkasi tulisi mennä samoin, mutta haluan tämän kanssasi jakaa. Elämä on kaunista valoineen ja varjoineen, mutta jos saamme tuntea täyttävämme tarkoitustamme, se on iso juttu.   



Kun tuntee sisäisen kutsunsa, alkaa henkinen prosessi. Saatamme päätyä esimerkiksi taistelemaan erilaisia “pienentäviä" ajatuksia vastaan. Monet pelkäävät toisten reaktiota. Maailmamme tilasta kertoo jotakin se, että ihmisiä, jotka pyrkivät taistelemaan sellaisten asioiden, kuten rauhan, ympäristön, eläinten- tai ihmisoikeuksien puolesta saatetaan eri tavoin dissata. Heitä voidaan pitää vähän hömpsähtäneinä maailmanparantajina, hiukan yksinkertaisina idealisteina, kettutyttöinä/poikina jne. Mitä esimerkiksi sinulle tulee ensimmäisenä mieleen sanasta luonnonsuojelija, rauhanaktivisti tai ympäristöaktivisti? On hyvä huomata mitä leimoja tiedostamatta liitämme erilaisiin käsitteisiin ja miten ne vaikuttavat ajatuksiimme, toimintaamme ja valintoihimme. Ja arvioida sitten ITSE uudelleen onko se todella mitä ajattelet ja haluat.




Olemme yhtä luonnon kanssa - me kaikki ihmiset, eläimet ja luonto. Jos joku osa tästä hienovaraisesta ja ihmeellisestä kokonaisuudesta voi huonosti, kaikki voivat huonosti. Kulttuuri, jossa pidämme huolta vain itsestämme on tuhoon tuomittu. Olemme yhtä, halusimme sitä tai emme. Kun ihmiset ympärilläsi kukoistavat ja luonto voi hyvin, sinäkin voit hyvin ja kukoistat. 

Jokainen meistä tarvitsee rohkeutta vastataksemme kutsuun. Tarvitsemme toinen toistemme tukea. 
Ei ole enää aikaa tai mieltä estellä. Voit vaikuttaa valtavasti omalla olemuksella, lompakolla, ajatuksilla ja valinnoilla. Asetutaan linjaan itsemme kanssa.  



sunnuntai 10. heinäkuuta 2016

Miten tukea henkistä hyvinvointia luonnonmukaisesti?

Eteeriset öljyt ovat vieneet sydämeni. Olen päätynyt käyttämään alun perin ihan vain parfyymiksi hankkimiani puteleita monipuolisesti aina kauneudenhoidosta siivoukseen sekä fyysisen ja henkisen hyvinvoinnin tukemiseen. Puolentoista vuoden matkani öljyihin on saanut minut ymmärtämään, miten moniin asioihin öljyillä on mahdollista saada luonnollista tukea. Haluan jakaa kokemuksiani, josko niistä olisi apua sinullekin.  

Tällä kertaa keskityn henkisen hyvinvoinnin tukemiseen. Olen huomannut, että öljyillä voi tukea henkistä hyvinvointia ja vahvistaa itsensä ja tunnemaailmansa johtamista. Eteeristen öljyt vaikuttavat suoraan aivojen limbiseen järjestelmään, joka säätelee muun muassa tunteita. (http://www.hs.fi/elama/a1464753902466)

Tuoksuilla on vahva yhteys muistiin ja tunteisiin. Tuttu tuoksu voi viedä yhdessä nuuhkaisussa ajassa taaksepäin johonkin merkitykselliseen hetkeen tai paikkaan. Selitys tähän löytyy hajuaistin poikkeuksellisesta hermoradasta. Hajusignaalit kulkevat suoraan hajukeskukseen, kun muiden aistien viesti kulkevat monimutkaisempaa reittiä aivokuorelle. Aivojen hajukeskus on yhteydessä limbiseen järjestelmään, joka on tärkeä alue tunteiden ja muistojen syntymisen ja säätelyn kannalta kannalta”. Lähde: http://yle.fi/aihe/artikkeli/2007/01/18/hajuaisti

Öljyjä on vuosituhansia käytetty esimerkiksi väsymyksen ja alavireisyyden hoitamiseen ja onhan niiden vaikutuksia jonkin verran myös tutkittu. Esimerkiksi tutkimuksissa on todettu, että laventelin eteerinen öljy vaikuttaa aivojen takaosassa lisäten alfa-aaltoja, mikä vaikuttaa rentoutumiseen. (Eteeriset öljyt luonnonkosmetiikassa, 2011, Laurea, Nina Nummela)
Eri öljyillä ja niiden yhdistelmillä on siis erilaisia vaikutuksia tunnemaailmaamme. Toiset öljyt esimerkiksi rauhoittavat hermostoa, auttavat nukahtamaan, toiset puolestaan auttavat kirkastamaan ajatuksia ja auttavat keskittymään, ja tietyillä öljyillä taas on esimerkiksi hyvin kohottavia ja piristäviä ominaisuuksia. 

Mielenkiintoista on myös se, että kun öljyjä hyödyntää, tulee tunnetiloistaan samalla myös paremmin tietoiseksi. Tällöin automaattisesti tarkkailet tunnetilojasi enemmän ja sehän on avain kaikkiin tietoisiin valintoihin. Kun tarkkailet itseäsi, et enää reagoi vaan teetkin tietoisen valinnan. Tällöin oman elämän johtaminen vahvistuu ja tässä prosessissa luonto tarjoaa tulitukea. 

Pienten lasten äitinä hyödynnän öljyjä muun muassa laittamalla diffuuseriin iltaisin rauhoittavia öljyjä kuten vaikkapa peace & calming, laventeli tai stress away. Laitan usein touhukkaan päivän jälkeen iltakylvyn sekaan epsom-suolaa ja jotakin rauhoittavaa öljyä. (Muistathan lisätä laimentamatonta eteeristä öljyä sisältävän kylpyveden sekaan suolaa, öljyä tai jotakin kylpygeeliä öljyä hajottamaan, jotta ei tule ihoreaktiota.)



Reissussa uni tulee niin itselle kuin lapsillekin helpommin, kun rauhoittavaa, tuttua tuoksua sipaistaan korvan taa, tyynyliinaan tai hierotaan jalkapohjiin. Puhtaita, terapeuttisen tason öljyjä voi käyttää iholle, mutta tässä kannattaa olla tarkkana, että todella tiedät, että tuotteesi on puhdas. Tämän vuoksi käytän itse vain Young Livingin öljyjä, sillä tiedän, että ne ovat puhtaimpia ja laadukkaimpia öljyjä ja silloin myös niiden ominaisuudet ovat sellaisia kuin luonto on ne tarkoittanutkin. 

Koulutie alkaa esikoisellamme syksyllä ja aion testata miten esimerkiksi rosmariini ja clarity-öljyt vaikuttavat koulutehtäviin keskittymisessä. Itselleni nämä ja monet muut keskittymistä tukevat öljyt ovat olleet oiva apu työpäivissä. Kun haluan keskittyä vaikkapa kirjoittamaan, laitan usein keskittymistä tukevaa tuoksua joko diffuuseriin, iholle tai tuoksuttelen suoraan pullosta. Tai näitä kaikkia samanaikaisesti, jos keskittymiskyky on erityisen hukassa :D Valmennuksissa hyödynnän öljyjä tukemalla esimerkiksi läsnäoloharjoituksissa rauhan tilaan laskeutumista vaikkapa frankincense -öljyllä. Kun visioin ja ideoin uusia juttuja diffuuserissa saattaa pöhistä jotakin sellaista, joka tukee ajatusten "lentelyä" kuten vaikkapa highest potential. 




Päivä alkaa pirtsakasti kun sen aloittaa raikkaasti peppermintillä tai jollakin freesillä sitrusöljyillä. Peppermint-pullo onkin kiertänyt usein esimerkiksi iltapäivän palaverissa tai luennoilla, kun väsymys on ollut ottamassa niskalenkkiä. Ja jengin reaktio on ollut näkemisen arvoinen :) 

Öljyt tuoksuvat mielestäni taivaallisilta. Tai no rehellisyyden nimissä on niitä olemassa ihan kammottavankin tuoksuisia, mutta jännää on, että sekin vaihtelee vähän fiiliksen mukaan mikä tuoksu milloinkin miellyttää. On myös mielenkiintoista, että jos nenä on tottunut pelkästään synteettisiin tuoksuihin, silloin ihminen voi aluksi vierastaa öljyjä. 



Olen jo lapsesta saakka ollut hajusteallerginen ja olen reagoinut muun muassa ihottumalla ja aivastelukohtauksilla synteettisiin tuoksuihin. Toisaalta olen aina myös ollut "tuoksuihminen". Tämän vuoksi minun oli kenties erityisen helppo ottaa vastaan eteeriset öljyt. Luonnolliset tuoksut eivät ole vielä tähän päivään mennessä aiheuttaneet minulle allergiaa, vaan ne ovat tukeneet ihon hyvinvointia. Tässä, kuten kaikessa muussakin on hyvä muistaa kohtuus, yksilöllisyys ja maalaisjärki. Eteeriset öljyt ovat voimakkaita ja koska me kaikki olemme yksilöitä, kannattaa aina kuulostella omaa kehoa ja lähteä öljyjenkin kanssa rauhallisesti itseään kuunnellen liikenteeseen. 

Olemme erottamaton osa luontoa ja luontoäidillä on meille kaikki tarvittava, kunhan sen vain osaamme hyödyntää. Eteeriset öljyt ovat itselleni olleet yksi merkittävä vahvistus tästä ja öljyjen kanssa saan oppia koko ajan lisää. Toivon tätä voimauttavaa fiilistä muillekin! 

Jos haluat kuulla lisää, niin laita rohkeasti viestiä, niin kerron lisää ja autan sinut halutessasi alkuun. Olet myös tervetullut kuuntelemaan johonkin eteeristen öljyjen infoiltaan, missä kerrotaan lisää ja saat paljon käyttövinkkejä. Niitä on tulossa nyt kesän aikana muutamia ainakin Helsinkiin, Tampereelle ja Kuusankoskelle.  

Kuusankoski18.7.2016
Helsinki LiikkumaTila 3.8.2016
Helsinki Valmentamo 18.8.2016


tiistai 1. maaliskuuta 2016

Method Ellun kana


Elämme tavoitteellisessa maailmassa. Omasta mielestäni tavoitteellisuus on oikein hyvä juttu, kunhan sen pystyy pitämään kaukana suorittamisesta. Tämä tasapainoilu ei aina olekaan ihan helppoa, etenkin kun ympäröivä yhteiskunta tuntuu tahkoavan väsymättä 24/7.  

Luonto kuitenkin hengittää sisään ja ulos. Talvella se nukkuu ja kerää voimia, keväällä se puhkeaa kukkaan ja synnyttää uutta elämää, kesällä kukoistaa ja syksyllä hiljenee taas lepoon. On niin helppo unohtaa, että ihminen on erottamaton osa luontoa. Ihmiselämäkin kulkee sykleissä, luomisen ja levon kaudet vuorottelevat. Miten hyvin ympäröivä maailmamme sallii tämän ja tukee tässä prosessissa? Miten hyvin itse sallimme sen itsellemme? 



Sisäänhengityksen aikana luominen alkaa tuntua vaikealta ja kiivas tekeminen haastavalta. Kaikenlainen shitti voi lentää tuulettimeen, etenkin jos ei kunnioita levon ja irtipäästämisen tarvetta. Flowta voi olla vaikeampi saavuttaa ja homma voi niin sanotusti tökkiä. Edelleen sinulla on kaikki samat edellytykset toimimiseen kuin aikaisemminkin, mutta tunnet, että jokin on vaihtunut. Tulee tarve pysähtyä, kääntyä sisäänpäin ja päästää irti kaikesta, joka ei juuri sillä hetkellä palvele. On sisäänhengityksen aika. 

Jos pysähtymiseen ei tunnu olevan mahdollisuuksia, voi alkaa kriisi, joka väsyttää entisestään. “Tik tak kello käy eikä mitään tapahdu! Pitää edistää, parantaa, kehittää, auttaa, ennättää. Tuloksia, tuloksia!”

Saatat kohdella itseäsi armottomasti, vaikka koko ajan tuntisitkin vain luomakunnan hengityksen. Tällaisessa tilanteessa olen kokenut erityisen tärkeäksi valita tietoisesti aina sen, missä tuntuu rauha ja keveys. Joskus on hyvä myös muistuttaa itselleen, että oikeasti tärkeät asiat odottavat kyllä. Kaikelle on aikansa ja paikkansa. Ja lopultakin aika moni asia on sellainen, josta voi ainakin hetkeksi irrottaa, ja jonka voi ilman suurempia vahinkoja siirtää tulevaisuuteen.  

Uloshengityksessä on aika luoda, suuntautua ulospäin, saada aikaan kaikki ne jutut, jotka ovat odottaneet tätä energialatausta. Sisäänhengityksessä puolestaan saat kääntyä sisäänpäin. Sisäänhengitys on lahja, vaikka se ei ensi alkuun kenties sieltä tunnukaan, koska mielen on vaikea irrottaa tuloshakuisuudesta. Sisäänhengityksessä saat kuitenkin mahdollisuuden työstää asioita, päästää irti kaikesta sellaisesta, joka ei juuri nyt palvele. Saat hengähtää ja levähtää sekä työstää itseäsi. Sisäänhengityksellä on paikkansa. Se on välttämätön osa elämän kiertokulkua, ja jos antaudut sille, se tarjoaa mahdollisuuden kehittymiseen. 



Entisellä pomollani oli tapana tokaista: asialliset hommat hoidetaan, muuten ollaan kuin ellun kanat. Tätä metodia olen itsekin viime aikoina noudattanut ja hengitellyt sisään. Asialliset hommat on hoidettu, mutta muuten on oltu kuin ellun kanat. Prosessissa on auttanut myös helvetillinen flunssa, joka pakotti petiin. Voin taas vain ihmetellä ja ihastella miten viisas kehomme on. 


Ehkä joku päivä huomaat, että maailma pöheltää ympärilläsi kuin hattarakone, mutta sinä vain hidastat ja käperryt sisäänpäin kuin hallayöhön valmistautuva tulppaani. Voit silloin muistaa, että maailmassa lymyilee kaikessa hiljaisuudessa myös monta muuta sisään hengittelijää ja se on ihan ok. Silloinkin kun kaikki tuntuu olevan pysähdyksissä elämän kudelma jatkaa muodostumistaan, prosessi etenee. Ja jonakin päivänä on taas uloshengityksen aika, ja saat mahdollisuuden puhaltaa maailmaan jotain uutta ja kaunista. Jotain sellaista, jota ei ilman pysähtymistä olisi tekeytynyt. Ihaillaan luonnon syklisyyttä ja antaudutaan sen voimalliseen hengitykseen ihan ellun kanana.  

maanantai 21. joulukuuta 2015

Joulun rauha syntyy omista valinnoista


Syksy on meillä monella ollut täynnä touhua ja ainakin itselläni on ollut useita hetkiä kun olen läkähtyneenä katsellut rauhan ja läsnäolon perävaloja. Olen huomannut, miten on ollut erityisen tärkeää tarkkailla omaa elämän näyttämöllä viilettävää itseään ja tiedostaa ne hetket, kun ote läsnäolosta irtoaa. Kun tiedostaa, saa aina mahdollisuuden valita toisin.  

Joulu tarjoaa meille monelle mahdollisuuden levähtää työn touhusta ja pysähtyä. Käytämmekö tuon mahdollisuuden hyväksemme?  

Jo pari kuukautta media on pursuillut juttuja "täydellisestä joulusta". Uniikeista lahjoista, trendikkäimmistä jouluruoista, ihastuttavista jouluasuista, kekseliäistä kattauksista and the story goes on. Pystymmekö ottamaan nämä impulssit kauniina asioina ja ihanina inspiraationlähteinä vai saavatko ne meidät suorittamaan joulua? Millaisia "oikean" ja "onnistuneen" joulun standardit päässämme ovat? Ja miten todellista ja oikeasti tärkeää tuo kaikki on? 




Olin eilen Kirsi Rannon ihanassa joulukonsertissa ja siellä tajusin, miten lähes kaikissa joululauluissa lauletaan juuri tästä samasta aiheesta. Joulurauha löytyy omasta sydämestä ja omista valinnoista. Ja kuitenkin koko ympäröivä maailma tuntuu kannustavan tekemään ihan kaikkea muuta, suorittamaan joulua. 

Joulu syntyy ilman lahjavuorta ja himmeliäkin. Itse asiassa sen taika saattaa silloin päästä paremmin esiin. Jokainen meistä synnyttää joulunsa omilla valinnoillaan. Joskus ne vaativat rohkeutta uida "vastavirtaan", riisua kaikki turha ja päästää irti piparkakkutalonsa kulisseista. 

Onko sinun joulusi suorittamista vai rauhaa? 

Haluan kiittää sinua rakas lukija ja toivottaa kaunista, tunnelmallista, vapaata ja ihmeellistä joulua!  


<3 Anu 

PS. Instassa vähän kuvia muun muassa joulutunnelmista ja eilisestä joulukonsertista https://www.instagram.com/anuker/

maanantai 30. marraskuuta 2015

Ääripäistä keskitielle


Tässä maailman menoa ihmetellessä on tuntunut, että ääripäät ovat korostuneet, polariteetit vahvistuneet.

Egon ääni on kaikunut kovana puolin ja toisin. Se on halunnut olla oikeassa, tuntea erillisyyden, paremmuuden ja ylemmyyden.  Joskus se on naamioitunut myös ruusunpunaisiin vaatteisiin.

Kultainen keskitie kutsuu. Kauas övereistä ja vajareista, keskelle. Mutta löytääkseen keskitien, on otettava joskus askeleita myös toisiin suuntiin. Explorattava ja fiilisteltävä, jotta voi kaiken oppimansa kanssa astella keskelle. Ja kuitenkin mitä enemmän "tietää", sitä vahvemmin tajuaa, ettei oikeastaan tiedä yhtään mitään.

Monet käyvät nyt omaa sisäistä painiaan: pysyäkö voimassaan vai antautuako pelkoon? Jos antaudumme pelkoon, mitä silloin tapahtuu? Kuka silloin "voittaa"?




Ehkä tapahtumien myötä rakkauden todellinen luonne paljastuu. Ehkä huomaammekin, että kyse ei olekaan mistään siirappisesta pilvenhattarasta, vaan lujasta sisäisestä työstä, ykseydestä, tietoisuudesta, myötätunnosta, rohkeudesta ja tasapainosta. Rakkaus on pelon vastakohta.





Taidamme tarvita nyt aivan erityistä rohkeusbuustia pysyäksemme harmonisissa ajatuksissa ja valinnoissa, etenkin ilman oikeassa olemista. Jokainen meistä tekee tämän duunin itse ja vastaa omista ajatuksistaan ja tunteistaan. Siitä, ettei luo yhtään enempää pelkoa ja erillisyyttä tähän maailmaan, vaan keskittyy omalla olemisellaan vahvistamaan tasapainoa. Kukaan toinen ei  voi sitä puolestamme tehdä, mutta voimme suuresti auttaa muita näyttämällä omaa esimerkkiämme.



"You cannot help the world from a place of biased perception. In order to truly tap into a higher state of love and service, you need to be able to let go of your own opinion and see the full range of points of view available in any given scenario. When you can see from many different points of view and understand them all, you have attained a higher level of unbiased perception and a finer balance of Love and Wisdom, from which your service can be pure and true."

~ Bentinho Massaro

perjantai 20. marraskuuta 2015

Lastenlääkäri Hanna Roiha: Ruuhkavuosiin liittyy paljon armottomuutta


Ruuhkavuodet ovat ajanjakso, jolloin moni asia tapahtuu samanaikaisesti. Kun usealla elämänalueella on volyyminappi pohjassa, voi haasteena olla esimerkiksi suoritusmoodiin lipsahtaminen, elämänilon väheneminen ja väsähtäminen. Olen toteuttamassa Rakkaat ruuhkavuodet -verkkovalmennusta, jonka tavoitteena on tuoda arkea helpottavia ja elämänlaatua parantavia työkaluja meille ruuhkavuosia viettäville. Valmennus on suunnattu erityisesti vanhemmille, jotka tasapainoilevat työn ja perheen välillä, ja jotka ovat kiinnostuneita itsensä kehittämisestä sekä hyvinvointinsa lisäämisestä. Tavoitteena on tuoda vanhemmille rentouttava, oma hetki sekä mahdollisuus selvittää omia ajatuksia ja tilannetta erilaisten harjoitusten avulla itselle sopivassa tahdissa.

Mediassa on ajoittain uutsioitu myös täysin uupuneista vanhemmista, jotka ovat päätyneet esimerkiksi satuttamaan itseään tai lapsiaan. Akuutissa tilanteessa, jolloin kaikki näyttää mustalta, mikään itsenäinen työskentely, kuten esimerkiksi verkkovalmennus, ei luonnollisestikaan onnistu, vaan elämä on täyttä selviytymiskamppailua. Halusin selvittää, mitä tällaisessa akuuttitilanteessa voi tehdä ja missä kunnossa vanhempien henkinen jaksaminen ylipäätään tällä hetkellä on. Tätä varten haastattelin Mommy & Me:n lastenlääkäri Hanna Roihaa, jonka ohjeet akuutissa tilanteessa toimimiseksi löydät tämän tekstin lopusta.

Hanna kohtaa lastenlääkärin työssään päivittäin monia vanhempia.

- Sanoisin karkeasti, että yleisesti arvioiden 80 % ruuhkavuosiaan elävistä vanhemmista on tänä päivänä väsyneitä tai stressaantuneita, hän arvioi.

Väsymykseen on hänen mukaansa luonnollisia, fyysisiä syitä, kuten raskauden ja synnytyksen aiheuttama rasitus (josta palautuminen kestää yllättävän pitkään) sekä mahdollisesti valvottava lapsi. Selvästi enemmän Hannan mielestä uuvuttavat kuitenkin vanhempien kokemat ja yhteiskunnassamme vallitsevat suorituspaineet. Asioiden pitäisi sujua oppikirjan mukaan, kontrolloidusti ja kiiltokuvin.

- Elämme kulttuurissa, jossa raskaudesta pitäisi palautua hetkessä ja ulkonäön tulisi olla hehkeä. Kodin tulisi olla kaunis ja siisti. Harrastusten ja koko elämän pitäisi jatkua aivan kuten ennen lapsiakin. Myös lasten tulisi kehittyä ja käyttäytyä tietyllä tavalla. Tämän tyyppiset paineet uuvuttavat enemmän kuin fyysiset tekijät.

Hannan mukaan vanhemmuuteen ja ruuhkavuosiin liittyy paljon armottomuutta. Vanhemmat kokevat herkästi olevansa huonoja vanhempia, jos lapsi ei esimerkiksi nuku tai käyttäydy niin kuin toivomme. Tällöin nousee myös häpeän tunteita. Moni elää siinä harhaluulossa, että toisten lapset kyllä nukkuvat ja käyttäytyvät, ja että muiden arki sujuu jotenkin tyylikkäämmin.

- Uudessa ja herkässä tilanteessa on helppo lähteä vertaamaan itseään muihin. Usein toisten elämä saattaa näyttää ruusunpunaiselta ja täydelliseltä omaan elämään verrattuna.

Hannan suositut vastaanotot sijaitsevat Helsingin Kulosaaressa ja Kampissa. 


Kun työpaikoilla ja kaikkialla muuallakin yhteiskunnassamme vallitsee kilpailu ja vertailu, on melko loogista, että sama ilmiö siirtyy helposti myös perhe-elämään. Ennakkoajatuksemme ja suorituspaineemme perheenkin kanssa nousevat koviksi. Sen lisäksi, että oman suorituksemme tulisi olla virheetön, altistamme herkästi myös lapsemme paineille omalla esimerkillämme sekä vertaamalla esimerkiksi lasten kehittymistä ja osaamista.

Hanna kertoo, että vanhemmilla ilmenee paljon fyysisiä oireita: unettomuutta, sydämentykytystä, hikoilua. Hän kohtaa myös vanhempia, joiden uupumus purkautuu koko vastaanottokäynnin kestävänä itkuna.

- Silloin laitan vanhemman hoitopöydälle ja hoidan. Jo pelkkä kosketus auttaa tällaisessa tilanteessa rauhoittumaan. Monille se on ensimmäinen tilanne, jolloin voi riisua maskinsa. Hetki, jolloin ei tarvitse enää pinnistellä ja esittää hyvää vanhempaa tai työntekijää.

Yleistä on myös se, että jaksaminen lasten kanssa on heikkoa. Pinna on katkeamispisteessä ja liikkumavaraa on vähän.

-  On ihan selvää, että aistimme heti esimerkiksi puolisostamme tai ystävästämme, kun hän tulee luoksemme kireässä mielentilassa. Ääni on pingottunut, kehonkieli hermostunutta ja niin edelleen. Lapset aistivat hyvin herkästi vanhempiensa tunnetilat, vaikka usein jostain syystä luulemme, että pystymme heitä jotenkin harhauttamaan. Ilmiöstä syntyy helposti itseään ruokkiva kierre. Kun olemme kireässä tilassa, reagoimme tunteenpurkauksilla, emmekä tee enää tiedostavia valintoja. Lapsi testaa käyttäytymisellään sitä, missä vaiheessa oikein alat huolehtia itsestäsi paremmin?

Hanna kysyykin kiperän kysymyksen: Miten sinä toivoisit, että oma lapsesi kohtelisi itseään aikuisena? Kohteletko itse itseäsi nyt samalla tavalla?

Lapsi oppii ensisijaisesti esimerkkimme kautta, imitoimalla. Jos sanomme toista ja käyttäytymisemme kertoo toista, lapsi kokee tilanteen hyvin ristiriitaisena. Vanhemmalla saattaa olla lasittunut hymy kasvoillaan, mutta koko olemus huutaa aivan muuta. Lapselle olisi todella terveellistä, jos vanhemmatkin tunnustaisivat heikkoutensa. Että kaikki ei aina olekaan niin täydellistä ja se on ihan ookoo. Se on elämää.

Kuva: Unsplash



Mitä sitten tehdä, jos vanhemman henkiset voimavarat ovat loppumassa?
Tässä Hannan ohjeet:



-  Tunnusta tilanteesi itsellesi rehellisesti.

-  Ota yhteyttä tahoon, joka voi auttaa. Kerro tilanteesi rehellisesti. (yhteystietoja alla)

-  Puhu jollekin läheisellesi ja pyydä apua.

-  Päästä irti kaikesta sellaisesta, mikä ei ole aivan välttämätöntä. Järjestä itsellesi aikaa levätä ja vain olla. Jos tämä tuntuu vaikealta, pyydä siihen apua. Kun on hetken saanut rauhoittua, vasta sitten tilanne alkaa hahmottua (tarvitaanko esimerkiksi sairaslomaa vai selvitäänkö vaikkapa lisäämällä arkeen läsnäoloharjoituksia). On myös tilanteita, joissa myös lääkitys on paikallaan.

-  Ole armollinen itsellesi. On ihan ok väsyä. Päästä irti murehtimisesta ja huolehtimisesta.  

Auttavia tahoja:

Neuvola
Perheneuvola
Lastensuojelu
Psykiatrian poliklinikka
Äidit irti synnytysmasennuksesta
MLL auttava puhelin
Maria akatemia (päivystävä puhelin)

Vaikka olisikin väsyksissä, toive muutoksesta on Hannan mukaan aina positiivinen asia. On helpompi lähteä muuttamaan kun tietää mitä lähtee muuttamaan.